Animaatioiden juuret ovat esihistoriallisissa luolamaalauksissa

Animaatiot ovat nykyajan huipputekninen ilmiö ja Voimme koskaan kuvitella, että ne olisivat yhteydessä esihistoriallisiin luolamaalauksiin. Kuitenkin, ihmisen yritys kuvata liikettä on ollut olemassa jo todella kauan.

Esihistorialliset luolamaalaukset ovat usein uskomattoman taitavasti maalattuja ja ne on usein tehty varhaisille ihmisille tärkeisiin paikkoihin. Useimmat näistä maalauksista on tehty jölki-tekniikalla eli ontommat pisteet muodostavat joidenkin eläinten muodon ja liikkeen. Nämä animaatioita vastaavat “piirtovektorit” antavat meille jo hyvän kuvan siitä, miten esihistoriallinen ihminen hahmotti liikettä.

On selvästi jo kauan aikaa sitten, että meillä on ollut tarve taltioida liikettä: fyysinen maalaaminen on edelleen erittäin hyvin tunnettu kunnianosoitus luolamaalareille, jotka antoivat hengenh missaan lahjaksi meille suurimman taiteellisen vaikutelman animaatioiden juurista.

Kuka olisi voinut kuvitella, että sellaiset yksinkertaiset piirustukset olisivat avanneet ovia modernien animaatioiden kehitykselle? Animiaatioiden ketju johtaa niiden alkupermise alkuun ja vaikka nykytekniikka eroaa melko paljon esihistoriallisista esikuistaan, sille pojalle merkitys olisi vieras heidamme ilman niita.

Animaatiot ovat olleet jo pitkään osana audiovisuaalista kulttuuria, mutta monet eivät tiedä, että heidän juurensa juontavat hyvin monimutkaiseen kuviin esihistoriallisista luolamaalauksista. Nämä luolamaalaukset yhdistyvät suoraan siihen epäselvään maailmaan, jossa modernin animaation isä, Georges Méliès, syntyi.

Esihistorialliset luolamaalaukset olivat taiteenlaji, joka on ollut olemassa muinaisissa muinaisista ajoista. Tutkijat arvelevat, että ne olisivat rituaaleita ja magiaa kuvaavia piirroksia. Nämä luolamaalaukset olisi usein tarkoitettu jumalien ja henkimaailman vierailemiseen ja tarkasteluun. Vuoristojen luolissa ja madonrei’issä sijaitsevien “luomismaailmojen” ansiosta ne olivat naivisten seikkailujen antia. Tutkijoiden mukaan nämä esihistorialliset luolamaalaukset olisivat erittäin vaikuttavia alkuperäisiin, noituuden ja animismin avulla.

Animointi sai alkunsa tarinoiden tuottamiseen esihistoriallisten luolamarkkinoiden tyylillä. Menestys, jota saavutti, laski kynnystä animaatiossa tapahtuviin innovaatioihin ja vahvisti siten sen roolia audiovisuaalisessa taiteessa.

Animaation historia on paljon vanhempi kuin mitä me yleensä ajattelemme. Se ei ollut vain 19. ja 20. vuosisadan audiovisuaalisen taiteen innovatiivinen löytö, vaan sen juuret ulottuvat ihmiskunnan alkutaipaleelle. Viimeisen parin vuosikymmenen aikana integroitujen prosessien ja teknologioiden ansiosta animointi on edelleen kehittynyt ja evoluutio edelleen rapautumassa parempaan suuntaan.

Animaatioiden juuret itsessään juontavat juurensa jo esihistorialliseen aikaan. Esihistoriallisena aikana pidetään aikaa ennen kirjoitustaidon saavutusta. Tänä aikana esi-isämme eivät vielä tunteneet mitään nykyaikaista tietotekniikkaa, mutta he olivat edelleen luovia ja nykiviä tapaa osoittaa maailmalle mitä heille oli tärkeää esittämällä se luolamaalauksessa. Kuten asiaan kuuluu, suurin osa luolamaalauksista sisältävien hahmojen liikkumista on saavuttanut animaatiomekaniikan tutkimalla ja panki siitä, miltä ne joskus näyttivät.

Animaatio on elokuvien ja televisio-ohjelmien rakastettu ja arvostettu taidemuoto. Ohjaajat ovat olleet luovia ja koettaneet perinteisimmistä tekniikoista uusiin animaatioalustoihin asti. Mutta kaukokatseisena, animaation juuret löytyvät esihistoriallisen ajan luolamaalauksista.

Luolamaalaukset, joiden ikä on noin 40 000 vuotta, on levitetty eri puolille maailmaa. On selvää, että ne ovat muokkaamattomia ja hengellisiä taideteoksia, jotka osoittavat niiden tekijöiden akateemista taitoja. Luolamaalauksissa on paljon tunnistettavia elementtejä, jotka englanninkielisen sanan ”perspective” mukaan tarjoavat etualamme, kun yritämme ymmärtää animaation juuria.

Esimerkiksi mehiläisten sarjakuvaajien piirtämien elokuvien sijaan Luolamaalaus esittää usein henkilön tai eläimen liikkeen, ja taiteilija on kuvannut sen jaksottaisessa kuvataulussa myöhempien animaatioiden tapaan. Tarkkaan otettuna he ovat tyyliltään samankaltaisia ​​kuin nykypäivin tietokoneanimaatioiden aikajanallinen animaatiomenetelmä, jolla luodaan sekvenssit erillisistä kuvista ja liikkeestä.

Animaation juurten ymmärtäminen esihistoriallisista luolamaalauksista auttaa meitä ymmärtämään taiteellisen prosessin evoluution ajan mittaan, etsimme parempaa tapaa rikastuttaa tarinoita ja ilmaista fantaasia ja luovuutta.